Kolmas projekti on nyt takanapain ja olen puolivalissa ACE-ajasta (ei kuulosta hyvalta suomen kielelta, mutta se ymmarrettavasti tokkii jonkun verran). Mulla on siis nailla nakymin 3 projektia jaljella. Aika on mennyt ohi hurjaa vauhtia lukuunottamatta viimeista projektiani, josta kerron myohemmin.

En ole koskaan ollut aamuihminen ja taalla se korostuu selvasti, kun projekteissa herataan kuudelta aamulla. Toki tama tarkoittaa myos sita, etta me yleensa mennaan nukkumaan ennen kymmenta. Tyopaivat on kymmentuntisia ja yleensa tyopaiva paattyy 17.30 (tyomatkat sisaltyy onneksi tahan aikaan). Tyopaivien jalkeen ei paljon kerkea tekemaan kun kokkaamiseen, syomiseen ja tiskaamiseen menee isossa porukassa usein noin 2,5 tuntia. Illat menee usein jutellessa, koska paikoissa, joissa me yovytaan, ei ole jarjettomasti tekemista. Siksi on tosi tarkeeta, etta projekteissa viihtyy muiden kanssa, koska muuten olo taalla on aika tuskaa.En ole juuri karsinyt koti-ikavasta, Janaa ja Nipsua tietysti kaipailen silloin talloin, mutta yritan olla ajattelematta niita liian usein. Kolmas projekti oli kuitenkin poikkeus. Mut siirrettiin toiseen New Mexico-ryhmaan, jossa alunperin olin, joten myos mun valvoja vaihtui. Olin siis normaalia pienemmassa ryhmassa (5h+valvoja), joista 3 oli englantilaisia. Yleensa pidan englantilaisista, mutta taman projetkin jalkeen en halua enaa ryhmaan, josta 60% on englantilaisia. En ole koskaan tuntenut itseani yhta ulkopuoliseksi kuin tassa projektissa. Englantilaiset puhui hyvin paljon Englannista: sen polittikasta, tv-ohjelmista ja inside-jutuista, joista mulla ja italialaisella Marcolla ei ole hajuakaan. Taalla toki paljon puhutaan eri maiden jutuista, mutta ei koko ajan eika missaan nimessa koko ajan saman maan jutuista. Kysesiset englantilaiset myos puhui melko hiljaa ja epaselvasti enka jaksanut koko ajan pyytaa niita toistamaan asiaansa.

Taalla olen myos tottunut siihen, etta ihmiset vastaa enemman kuin kahdella sanalla mun juttuhin. Yritin aloittaa keskustelun useamman kerran, mutta kun se ei juuri koskaan johtanut mihinkaan, lopulta luovutin. Eristaydyin porukasta tarkoituksella, koska erityisesti yhden englantilaisen Benin kanssa en ollut patkaakaan samalla aaltopituudella ja kyseinen henkilo vaan lahinna tiuski ja kiukutteli mulle. Benin kanssa tyoskentely oli myos taysi mahdottomuus, koska Ben tekee mita haluaa kuuntelematta muita eika patkaakaan kunnioita saantoja tyossa tai sen jalkeen. Ma en valitettavasti osaa teeskennella niin kuin jenkit, jos en tule toimeen jonkun kanssa ja jotta pystyn sailyttamaan edes jonkunlaisen rauhan projektissa, ainoa vaihtoehto on valtella kyseista ihmista. Olen oikeastaan yllattynyt kuinka loistavia ihmisia olen tavannut aiemmissa projekteissa. Ehka osittain taman takia olin projektissa jotenkin "shokissa" siita, etten loyda yhteista savelta naiden kanssa.

Meidan valvoja John ei sanonut Benille mitaan, vaikka ekassa projektissaan Ben oli kadonnut omille teilleen tyopaivan aikana ja tyopaiva paattyi 2 tuntia myohassa! John on hyva tyyppi - tietylla tavalla tyypillinen positiivinen ja valiton amerikkalainen, mutta melko epaorganisoitunut eika juuri lasna tyopaivan jalkeen. Ymmarran toki, etta 50-vuotiaalle valvojalle voi meidan juttujen kuunteleminen olla eri asia kuin 25-vuotiaalle, mutta musta se on enemman asennekysymys. Eihan me lapsia enaa olla. Joka tapauksessa kaikki tama sai mut kokemaan aika voimakasta koti-ikavaa enka ollut yhtaan oma itseni. Toivon todella, etta seuraava projekti on positiivisempi kokemus ja mikali olen Benin kanssa samassa projektissa, pyydan siirtoa toiseen, koska en halua viettaa enaa yhtaan aikaa kyseisen henkilon kanssa.

Positiivista edellisessa projektissa oli, etta nahtiin todella paljon eri elaimia. Peuroja nahtiin paivittain, lisaksi nahtiin mm. pelikaaneja, rupikonnia, hanka-antilooppi, kilpikonna ja biisoneita, joita on Jenkeissa enaa muutama sata jaljella. Meidan "leirinta-alueella" oli myos Angus-niminen koira, jonka kayttaytyminen jollain tavalla muistutti Janaa. Tilalla tyoskentelevat muut tyontekijat oli tosi mukavia ja lauantai-iltana ne jarjesti meille grillibileet. Sunnuntaina oli itsenaisyyspaiva, joten lopetettiin aikasemmin ja mentiin noin tunnin ajomatkan paahan kattomaan ilotulituksia. Tosi positiivinen puoli oli myos se, etta joka paiva lampotila oli miellyttava. Parina paivana tosin satoi aika rankasti ja perjantaina todella koin, mita ukkonen taalla tarkoittaa. New Mexico on Texasin lahella ja Texasin yli kulki hurrikaani meidan ollessa New Mexicossa. NM sai siita osansa jarjettomien kovien tuulien muodossa, jonka seurauksena mun teltan sadesuojassa oli neliometrin kokonen reika. John onneksi lainasi mulle omansa ja nukkui autotallissa. Mun teltan hajoaminen oli muutenkin vaan ajan kysymys, koska nama ACE:n teltat ei ole kovin hyvia ja jo tokassa projektissa mun teltan vetoketjut hajosi. Taytynee vaihtaa teltta ennen ens viikon projektia.

Sedona, johon mentiin tyttoporukalla ennen viimeisinta projektia, oli tosi kaunis. Meilla oli tosi hauskaa yhdessa ja en ole koskaan nauranut yhta paljon turistikaupoissa. Ihmettelen todella, mita kaikkea ihmiset ostaa. Jonkunhan niita on pakko ostaa, jos niita myydaankin. En tajua myoskaan, mita kaikkea tassa maassa syodaan. Jalkiruuat on aniliinpunasia, kirkkaan sinisia ja ties mita muuta ei syotavan nakosta. Suklaarusinatkin varjataan sinisiksi ja vihreiksi joissain kaupoissa. Naa ihmiset on niin taynna variaineita, etten yhtaan ihmettele, jos vastaan kavelee joku paiva vaaleenpunasia ihmisia. Sedona joka tapauksessa ei kaupunkina tai paremminkin kylana ole kovin ihmeellinen - lahinna pelkka turistihoukutin, mutta sen lahella oleva luonto on todella kaunista. Tehtiin tokana paivana vajaan 5 kilometrin vaellus Cathedral Rock-nimiselle kalliolle, joka oli tosi makee. Valitettavana asiana taalla olen tosin huomannut, ettei nama maisemat tee muhun niin suurta vaikutusta kuin Australiassa. Osaksi se varmaan johtuu siita, etta olen nahnyt jo jotain samankaltasta ja osaksi siita, etta muhun tekee vaikutuksen hieman erilaiset maisemat. Kalifornia olisi ehka lopulta ollut parempi vaihtoehto projekteille, mutta toisaalta en varmaan olisi tullut Arizonaan ollenkaan ellen olisi ollut taalla projekteissa. Kaliforniaan taas matkustan joka tapauksessa. Mulla pitaisi olla nyt 8 vapaapaivaa ennen seuraavaa projektia ja suunnitteilla on muutaman paivan reissu San Diegoon. Suurin osa muista mun tutuista palaa projekteista huomenna, joten silloin toivon mukaan selviaa enemman. En myoskaan viela tieda, milloin mun seuraava projekti alkaa ja missa se on, joten roadtripin suunnittelu ennen sita on hieman hankalaa.

Variaineiden ylettoman kayton ja massiivisten autojen lisaksi huomaan jalleen suomalaiselle tuntemattomia ongelmia. Tai no mullehan nama ei sinaansa ole tuntemattomia vaan Australiassa kertaalleen koettu. Imurit on aivan jarjettoman kokosia ja pitaa hirveeta metelia. Lopputulokseen tama ei valitettavasti vaikuta positiivisesti vaan painvastoin. Pesukoneet ei myoskaan ole kovin hyvia taalla vaan kaikki vaatteet on pakko pesta kuumimmassa lampotilassa, jos haluaa jonkunlaisen lopputuloksen (viilea lampotila lahinna vaan kastelee ja rypistaa vaatteet). Taman takia en myoskaan enaa harrasta valkosiin pukeutumista, koska nailla pesukoneilla ei valkonen ole enaa valkonen, vaikka puhdistettava lika olisi pelkkaa hiekkaa.. Pienten asioiden ostaminen ei ole helppoa tassa maassa - ainakin mita ruokaan tulee. Maidot on yleensa vahintaan gallonan (n.4 litraa), joka on tosi kateva koko, kun on kotona pari paivaa ja lahtee roadtripille.. Suklaat ja keksit myydaan myos vahintaan puolen kilon pakkauksissa, joka sinaansa on hyva asia, koska herkkujen syominen kestaa pidempaan.

Lopettelen talta eraa ja palailen taas ehka ens viikolla asiaan.